Tästä alkaa "Ikävammaiset" -blogi. Tarkoituksenani on kirjoittaa tarinoita ja levittää ideoita sekä uutisia ihmisistä, joita syrjitään ikänsä perusteella. Näkökulmani on erityisesti vanhempien ikäluokkien, mutta otan kyllä nuorisonkin huomioon. Tosiasiassa me aikuiset olemme nuortenkin kanssa pitkälti samassa veneessä. Meitä sorsitaan hyvin samantapaisilla argumenteilla. Blogin nimen olen aivan tarkoituksella valinnut kärjekkääksi osoitukseksi koko asetelman mielettömyydestä.
Sysäyksen tälle blogille ovat antaneet omat kokemukseni parin viime vuoden ajalta. Olen huomannut omissa ja tuttavieni elämäntapahtumissa paljon sellaista, joka on nostattanut ärtymystäni. Pitkän aikaa olen halunnut niistä kirjoittaa, mutta olen haeskellut oikeanlaista kanavaa ja näkökulmaa. Nyt olen päätynyt siihen, että mitään hedelmällistä lähestymistapaa ei saa aikaan pelkällä juupas-eipäs -argumentoinnilla. Paremminkin täytyisi etsiä ajatuskulkuja ja näkökulmia, joilla ikävammaisuus osoitettaisiin hyödyttömäksi tai suorastaan vahingolliseksi ilmiöksi.
Ymmärrän varsin hyvin ihmisiä, jotka kokevat toisten iän jonkinasteiseksi vammaksi. Olen siihen varmasti sortunut joskus itsekin. Muistan miten aikoinani pidin erikoisena, miten erään yhteistyöyrityksemme palveluksessa oli 55-vuotias työntekijä työssä, jota muuten tekivät yleensä alle 30-vuotiaat. Tällainen henkilö tuntui omituiselta ressukalta, joka oli joutunut aivan väärään aikaan, paikkaan ja ympäristöön. Ihmettelyn kohteena oli myös työnantaja, joka oli hänet sinne rekrytoinut. En tuntenut kyseistä ihmistä henkilökohtaisesti enkä tiennyt miten hän pärjäsi työssään. Olin siis ennakkoluuloinen.
Aivan vastaavalla tavalla suhtauduin yrityksessämme säännöllisesti käytettyihin nuoriin harjoittelijoihin. Eiväthän he mitään työtä osanneet; tuskin edes ymmärsivät työelämän pelisääntöjä. Hädin tuskin osasivat keittää kahvia ja täyttää kirjekuoria. Myöhemmin oli tosin pitkin hampain myönnettävä, että ihmiset ovat erilaisia. Eräskin 17-vuotias harjoittelija muokkasi ensimmäisenä työpäivänään yrityksemme laskutuslomakkeet uusiksi kunnes hänelle kerrottiin, ettei niin kova ahkerointi ole harjoittelijalle pakollista.
Siitä ei ole kovinkaan montaa vuotta kun eräs työtoverini täytti 50-vuotta. Minun näkökulmastani hän oli silloin hirveän vanha. Olihan hän lisäksi jo parin lapsen isoisäkin. Ajattelin etten minäkään enää hänen ikäisenään varmaan olisi mikään nuorukainen. Sitten kuitenkin 50 vuoden rajapyykki ohittui minunkin kohdallani enkä yllätyksekseni huomannutkaan mitään erikoista muutosta. Hieman harmaamman ulkokuoren sisäpuolella olen yhä se parikymppinen utelias nuorimies, joka on kärkäs opiskelemaan kaikkea uutta ja kokeilemaan yhä uudelleen omia rajojaan. Täytettyäni 50 vuotta olen ryhtynyt yrittäjäksi, kirjoittanut kirjan ja alkanut opiskella tietokoneohjelmointia. Sellaisiako ovat ihmiset, jotka ovat jämähtäneet jonnekin 1970-luvulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti