Taikatemppu nimeltään pidennetty oppivelvollisuus

Hallitus on sitten viisauksissaan päättänyt jatkaa oppivelvollisuutta vuodella. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Suurimmalle osalle 16-17-vuotiaiden ikäluokasta ei yhtään mitään. He ovat jatkamassa opintojaan joka tapauksessa.

Opintojen ja työelämän ulkopuolelle jääneille uudistus tarkoittaa jollakin aikavälillä jotain koulutusta. Epäselvää on, millaisesta koulutuksesta on kyse. Tähän mennessä on jonkin verran kokeiltu peruskoulun kymppiluokkia, mutta niiden suosio on ollut hiipumassa. Niin oppilaiden, kuin opettajien ja kouluviranomaistenkin motivaatio niihin on ollut vähissä. Tietenkin oppivelvollisuuden pidentämisellä pyritään myös vaikuttamaan nuorten innokkaampaan hakeutumiseen pitempikestoisempiin jatko-opintoihin. Kokonaan toinen kysymys on se onko tarvittavia koulutuspaikkoja sitten tarjolla kun budjetteja hilataan kuitenkin alaspäin. Kolmantena vaihtoehtona olisi tietenkin lyhytaikainen ammatillinen tai yleissivistävä koulutus esimerkiksi kansanopistojen tapaan. Sitä ei kuitenkaan ole juurikaan tarjolla ja sen käyntiin polkaiseminen olisi parhaassakin tapauksessa monen vuoden työ.

Mitä sitten tehdään niiden kanssa, joiden motivaatio koulutukseen on muutenkin nollassa? Yksi ylimääräinen koulussa lojumisen ja/tai sieltä lintsauksen vuosiko edellisten perään. Sekö on sitä syrjäytymisen ehkäisemistä. Kunnat ovat varmasti myös hirveän innostuneita satsaamaan vähäisiä voimavarojaan ilmeisen tehottomaan koulutukseen.

Vanhasta tuttavastani tulikin oloneuvos

Tuttavani jäi juuri eläkkeelle. Hänelle olisi ollut mahdollista jatkaa työelämässä vielä vuosia, mutta tuttavani valitsikin toisin. Hän myöntää eläkkeen jäävän näin melko vaatimattomaksi, mutta on silti varma tehneensä oikean valinnan.

Tiedän tämän tuttavani jo ennenkin viettäneen melko yksinkertaista elämää eikä tulojen väheneminen todennäköisesti pakota häntä paljoakaan muuttamaan elintapojaan, koska monet menotkin vastaavasti vähenevät. Oikeastaan hän on iloinen saadessaan nyt eläkeläisalennukset ja päästessään matkustelemaan huokeammalla kuin aiemmin.

En juurikaan tiedä, mitä työelämään liittyvät syyt ovat vaikuttaneet tuttavani suhteellisen varhaiseen eläköitymiseen. Voin vain arvailla, ettei hänen työuransa ole mennytkään aivan odotetulla tavalla. Mutta toisaalta kenelläpäs meistä olisi. Julkisen sektorin työntekijänä hän on joutunut elämään epävarman budjettipaineen alaisena vuodesta toiseen.

Tunnen tuttavani älykkäänä ja maailmaa sekä yhteiskuntaa oivaltavin silmin tarkkailevana henkilönä. Olenkin aivan varma, että monet työelämän ilmiöt ovat saaneet hänet tuhahtamaan kärsimättömänä. Hienotunteisesti hän on kuitenkin pitänyt usein mielipiteensä omana tietonaan, vaikka olisikin nähnyt kuinka hölmöä toimintaa ympärillään.

Eläkkeelle siirtyminen on ollut tuttavalleni varmasti todella vapauttavaa. Hän on kerrankin saanut olla oma herransa. Hän on tähän saakka ollut koko elämänsä jonkun muun ohjattavissa, on se sitten ollut vanhempi, opettaja tai esimies. Materiaalinen epävarmuus on siinä tilanteessa kuitenkin pienempi paha.

Toivon tuttavalleni antoisia eläkepäiviä ja terveyttä niistä nauttimaan! Samalla olen hänelle ehkä salaa aivan pikkuisen kateellinen.